Kyllä tämä kesä on ihmeellinen asia, aika hurahtaa silmissä ihan erilailla kun talvella. Tuntuu ettei kerkee mitään tekemään ja saatikka koneella sitten juurikaan istumaan vaikka mielessä on ollut monena päivänä että pitäis mailit tsekata ja tilitiedot ja blogiinkin koittaa jotain kirjottaa, mutta nääh, aina on jotain muuta ohjelmassa. Itse asiassa mä nautin tuossa muutaman päivän ajan lapsivapaasta kun Laps oli sukuloimassa eri kaupungissa, ekaa kertaa elämässään ja kaikki oli menny aivan loistavasti. Äitiä täällä kotona jännitti enemmän kuin lasta joka oli ollut kiltisti ja todella mallikelpoisesti siellä, niin että pääsee milloin vaan kuulemma uudestaan kyläilemään. Niin ne lapset vaan kasvaa, että vierailevat jo itsekseen useita öitä ihan vieraassa kaupungissa ilman äippää sukuloimassa :O
Tämä päivä onkin sit hurahtanut siivoillessa ja pakatessa sekä pyykkiä pestessä sillä huomenna matkataan Etelä-Suomeen jokuseksi päiväksi ja sitten lähtään sinne Tallinnaan :D Aamulla pitää vielä pakata hygieniatarvikkeet ja pyörittää astiskone sekä viedä koiruus hoitoon loman ajaksi. Kyllähän tuo alkaa olla jo lähdön tunnelmaa päällä, ei osaa oikein asettua aloilleen laisinkaan, näinköhän sitä saa edes yöllä untakaan. Vaatetta on mukaan pakattu taas tuttuun tapaan luultavasti ihan liikaa, vaikka joka kerta sitä lupaa ittelleen ettei seuraavalla kerralla ota kuin tarpeelliset vain mukaan ja kappas, kuinkas taas kävikään. Iso putkikassi täynnä vaatetta odottaa eteisessä huomista. Luultavimmin tulee ennen Tallinnaa käytyä Lintsin lisäksi myös aleja kiertelemässä jos jotain kivaa löytyis sekä Ikeassa on aivan pakko käydä. Ja arvatkaapas mitä me syömme huomenna kun saavumme perille ? No niitä Jumbon kerrassaan aivan ihania täytettyjä patonkeja, johan noita on taas odotettukin.
Viimepäivien ja viikkojen aikana on tullut aika kiitettävästi katseltua leffoja taas pitkästä aikaa (olen saattanut osan noista jo mainitakin, mut kertaushan on opintojen äiti :D). Rambo 4, Alien vs. Predator 2, Rob Zombien version Halloween, 30 päivää kaamosta, I am Legend sekä Hitman. Rambo oli hyvä, paljon raaempi kuin yksikään aiemmista, AvsP2 oli aikalailla ykkösen veroinen ehke hiukan parempi, 30pvä kaamosta oli ihan katsottava kauhupätkä, mutta ehke hieman yliammuttu ja aika-ajoin jopa hieman tylsäkin, I am Legend oli iso pettymys, mutta Hitman taas iloinen yllätys, koska en odottanut siltä paljoakaan sillä se oli tehty pelistä. Siinähän ne illat ovatkin sit vierähtäneet.
Tälläisiä täällä. Mutta kaikki on ookoo, selvinpäin mennään edelleenkin vaikka leffoja on tuijotettukin, näin jälkikäteen niistä jopa muistaa kaiken katsomansa. Samaa ei voi sanoa aineissaan katsotuissa leffoista, sillä monet olen katsonut niistä uudestaan koska ei ole ollut hajuakaan et mitä niissä on tapahtunut vaikka tiedän ne katsoneeni aiemmin jo. Tajusin tuossa yksi päivä, että neljä kuukautta kuivilla oloakin pärähti tuossa täyteen ja ihan huomaamatta, en kiinnittänyt siihen edes huomiota ennenkuin yksi päivä kalenteria plärätessäni. Niin se aika vaan menee ja kait tää kuivilla olo alkaa olla jo sen verran normaalia, että se aika on jo jäänyt toissijaiseksi siinä. Mut silti 1/3 vuodessa selvinpäin on tullut oltua, en ois vielä puoli vuotta sitten uskonut tuota kyllä jos joku ois mulle siitä sanonut, että noin tulee käymään.
Nyt poistun siis viikon päiviksi reissaamaan, palattuani tulen kertoilemaan matkakuulumisiani. Voikaa hyvin.
Niin, kuten kommenteissani edelisessä kirjoituksessa sanoinkin että läksimme mökkikeikalle. Emme olleet siellä kuin yhden yön yli ja seuraavana päivänä oli lapsille järjestettyä toimintaa viereisessä paikassa jossa se tiistai sitten hujahtikin, tulihan tuota itsekin remuttua jos vaikka minkälaisissa vehkeissä. Kotiinpalattuani olin väsynyt mutta onnellinen, joten matka oli ilmeisen onnistunut, ainakin tuon rentoutumisen kannalta. Olihan se ihana istua mökin kuistilla yöllä tupakalla ja turista ystävän kanssa syntyjä syviä. Mökki oli ihanalla paikalla, ihan järven rannalla, siis rantaan oli matkaa kuistilta parisen metriä ja siinä oli hiekkapohja jossa lapset pystyivät uiskentelemaan. Sorsaemokin toi pesueensa meitä kummastelemaan siihen pihalle useaan otteeseen ja pitihän niille leipää toki antaa.
Eilen sitten lähdettiin Lapsen kanssa sukuloimaan naapurikaupunkiin ja vietettiin siellä koko päivä ja tänään matkasin "työapulaisena" työmiehen kanssa toiseen lähikaupunkiin aikaa ihan vain tuhlaamaan, että kyllä on nyt kierretty muutamassa päivässä monta eri paikkaa. Jotenkin se on vaan tullut tarpeeseen, kotona oleminen meinaa ahdistaa. En tiedä miksi, mutta jotenkin se liittyy varmasti tuohon haikeusjuttuun.
Toni tuossa edellisen postauksen kommenteissa heittikin kysymyksen, että mikä tuon haikeuden aiheuttaa. Ja hyvä, että heittikin, koska en olisi ehket alkanut sitä pohdiskelemaan edes ilman sitä. Mutta tässä hetken aikaa mietittyäni, en silti osaa sanoa mitään selkeää syytä siihen. Äkkiseltään on tullut mieleen, että ehkä elämä kulkee ns. jotenkin liian turvallisilla ja välillä jopa tylsillä rajoilla. Ei ole mitään mitä odottaa, kuten ennen oli alussa ne nk. kamanvetopäivät joita viikoittain odotti, ennen kuin homma lipesi kädestä. Ja ehkä sen vuoksi sitä koittaa etsiä sitä toimintaa tai muutosta elämään koska pelkään tylsyyden tuoden tullessaan himon ja kamanvetotarpeen. Tai toinen vaihtoehto voi toki olla, että osaksi jopa tiedostamattani pakenen tuota vetämisen halua, mitä en kyllä ole tunnistanut nyt ihan lähiaikoina itselläni edes olleen, mutta ehke alitajunta on eri mieltä. Klinikalla käydessäni viimeksi, hoitsu kysyi multa, että mitä pitäis sattua tai tapahtua, että alkaisin vetämään, että onko joku semmoinen asia olemassa tiedossani jo valmiiksi. Tuohon vastasin, että ainoastaan voisin ajatella vetäväni ns. ihan ex temporena, jos ois aineita edessä ja ottaisin niitä yhtään sen enempää ajattelematta, ei muuten. Että ei tässä ainakaan toistaiseksi ole suunnitelmallisuutta pelissä. Tai en tiedä voisko tuo kaipaus ja haikeus johtua siitä, että kun elämästä on ikäänkuin poistunut yksi asia (aineet) ja tilalle ei ole yhtä kongreettisesti tullut yhtään mitään, ni jos se tekee sen. En ala tuohon haikeus ja kaipaus asiaan sotkemaan nyt muuta, koska uskon että kaipaus Vassia kohtaan on läsnä läpi elämäni, mutta tämä ei johdu nyt siitä.
Äh, saikohan tuosta edes mitään selkoakaan... Mutta siis, toistaiseksi olo on parempi kuin alkuviikosta ja odotan innolla lähestyvää Lintsin ja Tallinnan keikkaa, suunnittelen aikatauluja ja ostoksia. Olen tähdännyt matkalle lähdön nimittäin niin, että liitonrahat napsahtavat tilille juuri ennen lähtöä, ovelaa ;) Murehditaan loppukuun toimeentuloa sitten myöhemmin, kesä ja -loma on vain kerran vuodessa :D
Juhannus meni. Selvinpäin ja ihan hyvin, ei mitään maailmaa järisyttävää actionia ollut kylläkään. Selvinpäin ollessa, känniläistä katsoessa. Mökillä saunoen, uiden, vesihiihtäen, veneillen ja syöden. Tai no, jos oikein tarkkoja ollaan, niin mä en hiihtänyt, en uskaltanut. Ja parempi niin, sillä veneenkuski ylitti promillerajat vesillä mennen tullen. Onneksi illalla kokkoja vesillä katsellessa antoi toisen ajaa kun humalatila oli sen verran korkea ja veneestä tippuminenkaan ei ollut kaukana. Saunominen oli mahtvaa, oli ihana katsoa ikkunasta järvelle ja olla vain, laittaa pesuaineet saunassa päälle ja huuhtoa ne järvessä pois, vaikka aikas viileää olikin ja samoin veneily, oli mahtavaa kun tukka hulmusi tuulessa veneen keulassa istuen kovassa vauhdissa. Kuitenkin juhannuksen fiilistä pilasi se, että mökin isäntä oli tosiaan niin pellit seis (jo heti aamusta saakka), että läksimme juhannusyönä puolenyön tienoilla takaisin kotia kohti, itse asiassa kaikki muut paitsi isäntä lähtivät sieltä pois, kukaan ei halunnut tai uskaltanutkaan jäädä katselemaan sitä ördäystä ja melkein suunsoitoksi kääntyvää menoa. Ennen lähtöä grillailtiin pakolliset viimeiset juhannussafkat, tuntui että jokainen oikein hotki ruoan napaansa jotta päästiin nopsaa lähtemään pois. Tämän vuoksi jäi juhannustaiatkin tekemättä, sillä kotiin palattua sitä oli edelleen ähky ja toooosi väsynyt, ei tarttenut kuin kaatua sänkyyn ja olin unessa samantein, samoin Lapsi.
Jotenkin tuon juhannuksen jälkeen päälle on iskenyt ihan outo ja sanaton haikeus. Haikeus jotain kohtaan, en oikein tiedä, että mitä, mutta jotain mulla on ikävä, jotenkaan tämä elämä ei tunnu tyydyttävältä. Ei, se ei ole kaman ikävää vaan jotenkin rinnassa puristaa ja tekis vain mieli ottaa ja lähteä. Muuttaa pois, johonkin uuteen ja tuntemattomaan, jättää kaikki vanha taakseen. Tekisi myös niin mieli lomalle, ulkomaille tai johonkin, kunhan vain pois täältä. Haaveilen kuinka menisin Lapsen kanssa johonkin erämökkiin ihan luonnon keskelle ilman mitään ja ketään. Kierrettäisiin lähitoreja viereisisää kunnissa ja ihailtaisiin sitä uutta ja erilaista. Oltais vaan. Mikään ei periaatteessa estä ja silti kaikki on esteenä, en vain osaa ottaa ja lähteä, päästää irti edes hetkeksi vaan kokoajan on kamala tarve kontrolloida kaikkea elämään liittyvää, en osaa vain olla ja antaa virran viedä. Ja onhan kaikki tietysti rahakysymyksiäkin täynnä, mutta kaipa sitä suht pienelä budjetilla pärjäisi jos niin päättäisi, matkat veisivät isomman osan. Kaipa tämä menee ohitse jossain vaiheessa.
Mukavaa alkanutta viikkoa, toivottavasti juhannuksesta on selvitty ja ehjin nahoin :) Ja musiikkia sit, tälläisenä paljooon parempi kuin alkuperäisenä mielestäni.
Tiistaissa mennään, jo. Aika alavireistä on alkuviikko tässä joteskin ollutkin ja edellisen loppukin. Perjantaina vielä jaksoi, mutta kuten arvata saattaa siihen se sitten loppuikin. Ja se so-called-suunnitelma ei oikein ottanut onnistuakseen. Itseasiassa se meni reisille jo alkuillasta kun noiden kolmen kaljan sijaan join kuusi ja menohan se oli jo siinä vaiheessa päällä. Baaristakaan en selvinnyt kotiin kuin vasta puoli viideksi, mutta rahaa ei mennyt kuin 15 euroa. Siihen summaan katsoen aika seili oli kyllä päällä, mutta eihän sitä nyt tietyssä vaiheessa iltaa enää osaa kertakaikkiaan sanoa ilmaisille tuopeille ei, mutta kaljassa kestin siis kokoillan, ei edes siideriä saatikka muita väkevempiä. Ehkä juuri siksi krapula ei ollut niin kova vaikka heikkohappinen olo kesti myöhään iltaan. Illalla sain jopa grillisapuskaa ahdettua napaani. Siitä seuraava yö olikin sitten liskojen yö ja vielä eilenkin jotenkin kammotti mennä ulos, siis tervetuloa takaisin mörköolot. Pitkäähän nuo olivatkin poissa, mutta syykin niihin on tiedossa. Ennen oli ihan sama (aikaa ennen toista riippuvuuskauttani siis), vaikka oisin istunut yksin kotona ja juonut yksin ni seuraavat päivät menivät ihan kuin ois vähintään koko kaupungin käynyt polttamassa. Melki sama nytkin. Jotenka päätin että taidan koittaa hallita juomistanikin, siis noita kerran parissa kuussa tapahtuvia sessioitani. Kun ei ole ns. riippuvuutta juoda vaan juominen on ennemin tapajuomista niin miksi juoda jos siitä saa tuollaisen kärsimyksen päälle joka kerta. Yksi-kaksi olutta vielä ois ihan ok, mutta sen enempää ei. Siinä siis lisää tavoitetta elämääni.
Eilinenkin meni hyvin pitkälle peitonalla sohvalla lojuessa ja leffoja katsellessa. Mahaankin koska tosi inhottavasti koko loppuillan, ikäänkuin vatsalaukun seinämiä poltteli pahasti. Tänään sain käytyä jopa kaupassa ja klinikalla. Nyt jäinkin ns. viralliselle kesälomalle sieltäkin. Syksyllä käyn tsekkauskäynnillä jos on tarve ja pakko myöntää, että kyllähän siitä tuli jotenkin vapaa olo. Ei siis sillälailla vapaa että pitäis alkaa vetämään ja kokeilemaan että josko sitä osaisi, koska vastaus on selvä kokelilemattakin ja ei edes tee mielikään, niin se himokin meni melkein huomaamattaan ohitse itsekseen.
Kesälomareissua olen tässä Lapsen kanssa suunnitellut. Kysyin mitä hän haluaisin, niin vastaus oli ponteva ja valmiiksi päätetty : Tallinnan laivalle ja Viroon maihin :) Kuulosti jotenkin ihan jonkun n.18-vuotiaan vastaukselle. Menemme siis Tallinnaan ainakin. Varmaan matkalla viskataan pakolliset Lintsi- ja Serenareissut myös, Korkeasaari ei tuskin jaksa Lasta innostaa. Juhannukseksi painutaan mökille ja pitänee alkaa varaamaan paljon lukemista ja ristikoita mukaan, koska sateista on luvattu, mutta kyllä mökkijuhannus on aina juhannus! Mutta sitä ennen pitäis siivota ja vaihtaa petivehkeet. Pyykkikone rullailee parhaillaan ja astiskone odottaa tyhjentäjäänsä samoin kuin risotto tekijäänsä.
Loppuun herkempää musiikkia joka on soinut perjantaista saakka päässäni. Kaunista, niin kaunista...
Jes, perjantai saapui vihdoin ja viimein, on tätä odotettukin. Tämä typykkä täällä nimittäin lähtee tänään tuulettumaan kaupungin yöelämään. Tarkoituksena ei olisi kylläkään vetää mitään kamalia kännejä, mutta vannomatta aina paras. Olenkin koittanut tehdä ns. esivalmisteluja sen suhteen ettei tulisi juotua ni kamalasti. 1. Syön hyvin ennen lähtöä, vaikkei maistukaan 2. En juo ennen lähtöä kuin muutaman kaljan, siis minun tapauksessani 3 kappaletta, koska enempää en osta kaupasta. 3. Jätän rahapussin kotiin, otan vain henkkarit ja 20 ekee rahaa mukaan ja sillähän ei montaakaan juoda. Kaverini noudattaa samoja juttuja myös ja tällä koitetaan että päästään ajoissa kotiin, ei kaatokännissä ja ettei huomenna sitä vessanpönttöä tarttis pitää parhaana halailukaverina ilta kymppiin saakka.
Viikko on muuten ollut aika seesteinen. Lastiksen porukka kävi viimeistä kertaa ja heidän puoleltaan ei ole enää klinikka- ja seulavelvoitteita ja lasensuojeluntarve päättyi siihen. Vettä on satanut lähes koko viikon ja sisällä on tullut puuhastetu kaikennäköisiä koti- ja leipomushommia. Luin myös yhden kirjan. Ystäväni Milou laittoi mulle erään kirjan postissa jonka oli itsekin lukenut ja jota kehui paljon. Ja hyvähän se olikin, Virtahepo olohuoneessa nimeltään. Sain paljon uusia näkökulmia itselleni ja joitain vastauksia käytöksellenikin, suosittelen itsekin sen lukemaan jos taustalla on yhtään päihdeongelmia ym. niin itsellään kuin lapsuudessa/nuoruudessa vanhemmilla tai muilla läheisillä. Jotenkin erityisen mieleenpainuvaksi siinä jäi seuraava lausahdus : nousuhumalasta et voi raitistua, ensin on koettava laskuhumala. Tuohan pätee paljon muuhunkin, koska sen riippuvuuden on aiheutettava sulle ensin jotain pahaa että tajuaa.
Mummoakin kävin moikkaamassa siellä kuntoutuskeskuksessa, mutta hän on mennyt huonommaksi. Keuhkot ovat alkaneet rohista pahasti sekä maksassa on ilmeisemmin jotain häikkää sekä tajunnantaso on sen verran laskenut ettei häntä nosteta pystyyn nyt laisinkaan koska mummo välillä ikäänkuin katoaa johonkin muuhun maailmaan. Pelkäänkin että häneen on iskemässä keuhkokuume joka on hyvin yleistä vanhuksilla jotka ovat vuoteessa ja sehän se on joka monet vanhukset vievätkin lopulta :(
Tänään ruokaa näyttelee eilinen juusto-pekonisalaatti sekä possun ulkofileepiffit ja uudet perunat. Huomenna (jos kunto siis sallii) ne menemme mökille grillailemaan ja vesihiihtämään sekä saunomaan. Kait tästä pitäis alkaa ruoanlaittoon sekä hipsiä pikkuhiljaa suihkuun hiustenpesuun (joihin on muutes uusi väri haettu eilen kampaajalta :D). Oikein mukavaa ja iloista viikonloppua kaikille Mussukoille.
